Osallistuin Virtuaaliverkkopäiviin Helsingissä viime viikon lopulla. Hektisen viikonlopun jälkeen on aika koota ajatuksia kokoon. Missä verkko-opetus menee ja missä on suurimmat esteet? Alla pohdin muutamia keskeisiä esteitä avoimien verkko-oppimisympäristöjen leviämiselle.
Este 1: Välineiden puute ja käyttötaito
Tutkimuksien mukaan verkko-opetusta ei osata, ellei verkko-opetusta edes kokeilla. Hienoimpia ajatuksia päivän aikana oli ns. polkupyöräteoria. Ellei ole välinettä (polkupyörä) ja ellei välineellä (polkupyörä) yritä kokeilla "ajamista", ei välineen ( polkupyörä) käyttöäkään opita! Ts. opettajien ja oppijoiden pitää saada käyttöönsä välineet ( tietokoneet ja verkkoyhteys), jotta verkko-opetus ja sen hyödyt lähtisivät lumipallon lailla kasvuun.
Este 2 :Pedagogiikan ymmärtäminen ja soveltaminen verkkoon
Toinen oivallus oli sen ymmärtäminen, että verkko-opetuksella ei pitkälle pötkitä, jos opettaja ei ymmärrä verkossa käytetävää pedagogiikkaa. Vaikka opettajalla ja oppijoilla olisi verkon käyttöön annetut välineet (polkupyörä), ei ymmärretä, missä, miten ja miksi sitä polkupyörää kannattaa käyttää. Mikä on välineen hyöty oppimisessa ?
Este 3: Opettajien perinteinen tapa on yksintyöskentely
Kokemukseni mukaan opettajat toimivat hyvin yksin omassa työssään. Opetuksen suunnittelu tehdään rutiinilla yksin. Luokkahuoneen oven sulkeuduttua, opettaja on edelleen huoneen "yksinvaltias". Tämä kulttuuri on vahva, siinä iäkkäät opettajat ovat taitavia ja tähän kulttuuriin uudet opettajat oppivat ajan kanssa. Reaalimaailma ohjaa opettajien käytöstä; osa yksintyöskentelystä on laiskuutta, osa kateutta, osa tietämättömyyttä ja osa oman työn suojelua! Näin kasvavat ns. korvaamattomat opettajat.
Uudet avoimet verkko-oppimisympäristöt (blogit, wikit, yms) tuovat uusia mahdollisuuksia opettajan työhön. Oppilaitosten luokkahuonekulttuurit ja opettajan "yksintyöskentely" estävät tehokkaasti avoimien ympäristöjen käytön . Opettajat perustelevat yksintyöskentelynsä mm. kyseenalaistamalla välineiden toimivuuden, esiintuomalla avoimien ympäristöjen käytön väärinkäytösmahdollisuuksilla ja muilla pelkotiloilla , jotka liittyvät avoimien ympäristöjen vuorovaikutteiseen työskentelyyn. Ja ihmekös tuo , kun opettaja saa olla omassa luokassaan ihan rauhassa ajatusmaailmoineen päivineen.
Sosiaalisuus vaatii oman itsekkään ajattelun vähentämistä ja osallistumista itselle vähemmän tärkeille asioille. Tiedon ja ymmärryksen jakaminen ei ole itseltä pois, vaan se antaa takaisin moninverroin.
